Hereillä painajaisessa

 

Kun lamasta alkaa kirjoittaan niin kirjoituksille ei loppua näy. Hieno on kuiteskin huomata, että elämää on tässäkin umpiossa.

Lähes kahdeksankymppinen äitini kotiutui Keskarilta toissa viikolla polvileikkauksesta. Viime viikolla mentiin labran ja kanttiinin kautta ortopedian polille otattamaan tikit pois. Jokainen henkilö, jonka sairaalassa tapasimme, oli varmasti suorittanut asiakaspalvelusta laudaatturin, sillä niin huomaavaista ja ystävällistä toimintansa oli.

Jätin äidin polille jonottamaan poiketakseni itse blogikoulutukseen Hämärin tiloihin. Tiesin, että sairaalassa äidistä huolehditaan  ja siksi arvasin lähteä muualle.

Yllätys oli melkoinen kun paluumatkalla Vanajan kirkon kohdalla katsoin äänettömällä ollutta puhelintani ja näin äidin soittaneen kotoaan. Vastasoitolla selvisi, että huolehtiva henkilökunta oli rukannut äidin aikatauluja, ettei hänen hiukan tuskaisena tarvinnut odotustiloissa odottaa hetkeäkään yliaikaa. Ortopedin tavattuaan hän oli vahtimestarin avulla tilannut itselleen tilataksin ja saanut kotioviemisiksi vielä listan taksiyrittäjistä, joilta voi suoraan tilata riittävän ison kuljettimen rollaattoripotilaalle. Kaiken kruunuksi oli taksisuhari saattanut muorin kotiovelle ja nostanut ruokapalvelun kuljetusastian hänelle sisään.

Loistava homma! Upeita ihmisiä ja tällaisen tavallisten arkikohtaamisten kautta huomasi auringon paistavan laman savunharmaassa pullossakin!

Kiitos Teille kaikille siellä Apparan mäellä, olette upeita ihmisiä!

Jätä kommentti

css.php